Nykyisin Pikisaaressa sijaitsevan Matilan talona tunnetun Merimiehenkotimuseon museorakennus on Oulun vanhin säilynyt puutalo. Talo on rakennettu hirsistä ja siinä on tupa, keittiö, kamari ja vuokralaisen huone.
Tullitupana Limingantullissa
Talo on rakennettu vuosien 1737–1739 aikana tullituvaksi Oulun ja Limingan rajalle Oulun eteläpuolelle. Tuohon aikaan Ouluun tulevilta kauppiailta perittiin niin sanottua pikkutullia eli veroa myyntiin tuotavista tuotteista. Tullimiehille rakennettiin pääkulkureiteille työskentelytiloiksi tullitupia, joissa he päivystivät, tarkastivat kauppatavarat ja kantoivat tullimaksun tulliluettelon mukaisesti. Pikkutullien perintä lopetettiin Suomessa vuonna 1808 ja tullituvat tulivat tarpeettomiksi.
Kirkko- ja Nummikatujen kulmauksessa Heinäpäässä
Entinen tullitupa siirrettiin Heinäpäähän Kirkko- ja Nummikatujen kulmaukseen viidennen kaupunginosan tontille numero 7, jonka nykyinen osoite on Kirkkokatu 38. 1800-luvun aikana talo vaihtoi omistajaa kuusi kertaa. Heinäpään alueella asui enimmäkseen käsityöläisiä, ja talon omistajiin kuuluikin räätälimestareita, nikkareita ja suutareita.
Kartassa talon paikka Heinäpäässä
Vaikka talolla on ollut useita omistajia, on erään omistajaperheen sukunimi jäänyt elämään talon nimityksenä. Merimies Isak Matilainen perheineen osti talon vuonna 1882 suutari Gabriel Kolehmaiselta. Isak kuoli vuonna 1898 ja talo jäi hänen vaimolleen Gretalle ja tuolloin 17-vuotiaalle tyttärelleen Onnia Marialle. Ei ole silti aivan varmaa, asuivatko Matilaiset itse juuri vanhassa tullituvassa vai tontilla Nummikadun puolella sijainneessa uudemmassa talossa, joka myös oli heidän omistuksessaan. Isakin kuoltua leski Greta piti talossa maito- eli ruokakauppaa ainakin vuosina 1909–1910. Tällainen julkinen toiminta on voinut edesauttaa sitä, että juuri tämän perheen sukunimi on jäänyt kaupunkilaisilla käyttöön talosta puhuttaessa.
Matilaisten jälkeen talo vaihtoi vielä muutaman kerran omistajaa. Tiedetään, että Matilan maitokaupan jälkeen taloa eivät enää asuneet sen omistajat, vaan sitä vuokrattiin eteenpäin. Vuodesta 1911 vuoteen noin 1944 talossa toimi Limingan osuusmeijerin myymälä. Modisti Rauha Sofia Leskinen puolestaan piti talossa modistin liikettä 1944–1949. Hän myös asui talossa kauppa-apulaisineen. Talon tupaa käytettiin liiketilana ja muita huoneita asuintiloina.
Oulun kaupunki osti tontin ja sillä olevat rakennukset vuonna 1965. Rakennus purettiin vuonna 1983 ja se siirrettiin Pikisaareen. Tontilla talon paikalla sijaitsee nykyään punatiilinen kerrostalo.
Pikisaaressa museona
1960-luvulla tavoitteena oli, että koko Matilan talon korttelista Heinäpäässä olisi tehty ulkomuseoalue, mutta hanke ei lopulta toteutunut. Pikisaareen siirron jälkeen talossa avattiin museo vuonna 1989.
Matilan talon omistajat
1809–1832 Tulli-inspehtori Hans-Gabriel Berg, taloa kutsuttiin Pärkin taloksi
1832–1856 Räätälimestari Palmqvist
1856–1871 Räätälimestari Palmqvistin perikunta
1871–1878 Nikkari J. O. Sandstöm
1878–1882 Suutari Gabriel Kolehmainen
1882–1898 Merimies Isak Matilainen
1898–1910 Leski Greta Matilainen
1910–1919 Onnia Matilainen
1919–1921 Työnjohtaja Ernst Neuberg
1921–1944 Työmies Lauri Herman Hautajärvi
1944–1965 Heikki Hautajärvi
1965– Oulun kaupunki