Nykyisin Pikisaaressa sijaitsevan Matilan talona tunnetun Merimiehenkotimuseon museorakennus on Oulun vanhin säilynyt puutalo. Talo on rakennettu hirsistä ja siinä on tupa, keittiö, kamari ja vuokralaisen huone.

Tullitupana Limingantullissa

Talo on rakennettu vuosien 1737–1739 aikana tullituvaksi Oulun ja Limingan rajalle Oulun eteläpuolelle. Tuohon aikaan Ouluun tulevilta kauppiailta perittiin niin sanottua pikkutullia eli veroa myyntiin tuotavista tuotteista. Tullimiehille rakennettiin pääkulkureiteille työskentelytiloiksi tullitupia, joissa he päivystivät, tarkastivat kauppatavarat ja kantoivat tullimaksun tulliluettelon mukaisesti. Pikkutullien perintä lopetettiin Suomessa vuonna 1808 ja tullituvat tulivat tarpeettomiksi.

Kirkko- ja Nummikatujen kulmauksessa Heinäpäässä

Entinen tullitupa siirrettiin Heinäpäähän Kirkko- ja Nummikatujen kulmaukseen viidennen kaupunginosan tontille numero 7, jonka nykyinen osoite on Kirkkokatu 38. 1800-luvun aikana talo vaihtoi omistajaa kuusi kertaa. Heinäpään alueella asui enimmäkseen käsityöläisiä, ja talon omistajiin kuuluikin räätälimestareita, nikkareita ja suutareita.

Vaikka talolla on ollut useita omistajia, on erään omistajaperheen sukunimi jäänyt elämään talon nimityksenä. Merimies Isak Matilainen perheineen osti talon vuonna 1882 suutari Gabriel Kolehmaiselta. Isak kuoli vuonna 1898 ja talo jäi hänen vaimolleen Gretalle ja tuolloin 17-vuotiaalle tyttärelleen Onnia Marialle. Ei ole silti aivan varmaa, asuivatko Matilaiset itse juuri vanhassa tullituvassa vai tontilla Nummikadun puolella sijainneessa uudemmassa talossa, joka myös oli heidän omistuksessaan. Isakin kuoltua leski Greta piti talossa maito- eli ruokakauppaa ainakin vuosina 1909–1910. Tällainen julkinen toiminta on voinut edesauttaa sitä, että juuri tämän perheen sukunimi on jäänyt kaupunkilaisilla käyttöön talosta puhuttaessa.

Matilaisten jälkeen talo vaihtoi vielä muutaman kerran omistajaa. Tiedetään, että Matilan maitokaupan jälkeen taloa eivät enää asuneet sen omistajat, vaan sitä vuokrattiin eteenpäin. Vuodesta 1911 vuoteen noin 1944 talossa toimi Limingan osuusmeijerin myymälä. Modisti Rauha Sofia Leskinen puolestaan piti talossa modistin liikettä 1944–1949. Hän myös asui talossa kauppa-apulaisineen. Talon tupaa käytettiin liiketilana ja muita huoneita asuintiloina.

Matilan talo Heinäpäässä Kirkkokadun ja Nummikadun kulmauksessa 1960-luvulla. Taustalla näkyvä kerrostalo on vasta valmistunut Heinälinna. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat, kuvaaja Raimo Ahonen.

Oulun kaupunki osti tontin ja sillä olevat rakennukset vuonna 1965. Rakennus purettiin vuonna 1983 ja se siirrettiin Pikisaareen. Tontilla talon paikalla sijaitsee nykyään punatiilinen kerrostalo.

Pikisaaressa museona

1960-luvulla tavoitteena oli, että koko Matilan talon korttelista Heinäpäässä olisi tehty ulkomuseoalue, mutta hanke ei lopulta toteutunut. Pikisaareen siirron jälkeen talossa avattiin museo vuonna 1989.

Matilan talon omistajat

1809–1832 Tulli-inspehtori Hans-Gabriel Berg, taloa kutsuttiin Pärkin taloksi

1832–1856 Räätälimestari Palmqvist

1856–1871 Räätälimestari Palmqvistin perikunta

1871–1878 Nikkari J. O. Sandstöm

1878–1882 Suutari Gabriel Kolehmainen

1882–1898 Merimies Isak Matilainen

1898–1910 Leski Greta Matilainen

1910–1919 Onnia Matilainen

1919–1921 Työnjohtaja Ernst Neuberg

1921–1944 Työmies Lauri Herman Hautajärvi

1944–1965 Heikki Hautajärvi

1965– Oulun kaupunki